Arvoisat seurakuntalaiset,

Tänään juhlistamme itsenäistä Suomea. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Sain kunnian tulla kertomaan eteenne, mitä itsenäinen Suomi minulle merkitsee.

Olen 16-vuotias seurakuntanuori, partiolainen. Sukuni juuret juontavat syvälle rajantakaiseen Karjalaan, Koiviston kauppalaan. Isovanhempani ovat evakkoja, ja heidän vanhempansa ovat olleet mukana puolustamassa maamme itsenäisyyttä.

Itsenäinen Suomi merkitsee minulle ennen kaikkea perintöä. Perintöä rohkeudesta, sitkeydestä ja uhrautumisesta — sisusta. Minulle kerrotuista sodanajan tarinoista huokuu vahva tahto säilyttää oma kieli, kulttuuri, ja ennen kaikkea — vapaus.

Vapaus olla mitä tahtoo, vapaus olla sitä mieltä mitä tahtoo. Vapaus ottaa osaa yhteiskuntaan, vapaus olla osa yhteisöä.

Olen saanut kuulla monia tarinoita sotiemme ajoilta. Tarinoita rintamalta, niin veteraanien, kuin lottien. Se urheus, ja sitkeys, ja se uhrautuminen, mitä näistä tarinoista kantautuu — on sanoinkuvailemattoman suuri.

Itsenäinen Suomi merkitsee meille nuorille ennen kaikkea sitä — saamme olla oma itsemme, saamme elää rauhan keskellä — se on meille erityisen tärkeää.

Arvoisat seurakuntalaiset,

Kiittäkäämme hartaasti niitä, jotka ovat uhrautuneet, pistäneet oman panoksensa peliin. Sen eteen että saamme elää vapauden keskiössä olevassa Suomessa — rauhan keulakuvavaltiossa. Jatkakaamme heidän perintöään. Emme saa ikinä unohtaa, mitä he ovat puolestamme tehneet.

Hyvää itsenäisyyspäivää!