Hyvät itsenäisyyspäivän juhlavieraat, arvon kokoomuslaiset, kaikki läsnäolijat,

Haluan heti ensimmäiseksi kiittää Teitä lämpimästi kunniasta tulla juhlapuhujaksenne. Kutsun saatuani olin totta puhuen hieman yllättynyt – mutta myös ilahtunut ja innoissani. Isänmaamme itsenäisyys on minulle, kuten varmasti monille Teistä, erityisen läheinen aihe.

Saanen kuitenkin aluksi esitellä itseni. Voin miltein varmaksi sanoa, etteivät monet Teistä tunne minua entuudestaan. Olen Huugo Wahalahti, 17-vuotias lukiolainen & nuoren sukupolven vaikuttajapersoona. Kotipaikkani kokoomusjärjestöissä on Aurajoen kokoomusnuoret, jonka jäsen olen nyt joulukuussa ollut täsmälleen vuoden. Lisäksi olen intohimoinen partiolainen ja yhteiskunnan kehityksen puolestapuhuja. Nyt asiaan;

Arvon juhlavieraat,

Sain eilen lukioni itsenäisyysjuhlassa vastaanottaa veteeraniemme muistoksi Raision lukiolle lahjoitetun vapauden viestikapulan kolmannen vuosiluokan opiskelijoilta. Vapauden viestin sanoma resonoi itsessäni valtavasti; Maamme menneiden sukupolvien uhraukset – joiden ohella myös urheus ja sisu – ovat meille tämän päivän nuorille tärkeitä esikuvan omaisia arvoja, joihin jokaisen tulisi pyrkiä.

Omat sukujuureni juontavat osaltaan kaukaiseen pakon alla luovutettuun, kauniseen rajantakaiseen Karjalaan, Koiviston kuntaan. Karjalaan, josta kuulen isoäidiltäni kertomuksia. Karjalaan, jossa ihmisten armollisuus toisiaan kohtaan oli sanoinkuvailemattoman suurta. Karjalaan, jota ilman suomalainen kulttuuri näyttäisi tänä päivänä merkittävän erilaiselta. Tämän nykyään kaukaiselta tuntuvan Karjalan ihmiset ovat opettaneet minulle tärkeitä oppeja ihmisarvosta, perinteistä & suomalaisuudesta.

Hyvät läsnäolijat,

Perintö. Meille jätetty perintö on tarinaa menneistä sukupolvista ja omasta identiteetistämme. Se on tarinaa Suomesta, suomalaisuudesta – ja ennen kaikkea – suomalaisista. Perintö merkitsee kulttuuria, omaa kieltä ja vapautta.

Vapaus. Vapaus merkitsee meille nuorille monenlaista. Se merkitsee vapautta tehdä omia valintoja, ilmaista itseään ja rakentaa omaa identiteettiä. Vapaus merkitsee meille yhdenvertaisuutta, avoimuutta ja niin sanan- kuin mielipiteenvapautta. Kuvailemaani vapautta ei meillä olisi ilman sotiemme sukupolvien urheutta; Muistakaamme siis Heidän urheutensa.

Vapaus tuo mukanaan myös vastuuta. Vastuuta siitä, miten käytämme vapauttamme ja millaisen maailman jätämme jälkeemme. Minun sukupolvelleni syntymästä alkaen annettu vapaus on suorastaan etuoikeus, mutta samalla se velvoittaa meitä rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa muun muassa elinympäristömme vaalimista, demokratian puolustamista ja toistemme tukemista – etenkin vaikeina aikoina.

On myös meidän kannettavana vastuu siitä, että vapaus siirtyy sukupolvelta seuraavalle; Niille, jotka tulevat meidän jälkeemme. Suomalaisina, tätä vastuuta kannamme me kaikki – yhdessä, sukupolvesta toiseen.

Arvon kokoomuslaiset,

Tasavaltamme itsenäisyyden alkuaikoina Kansallisella Kokoomuspuolueella oli keskeinen rooli ja tehtävä kansallisen identiteettimme turvaamisessa ja rakentamisessa. Maatamme repineen sisällissodan jälkeen vuonna 1918 vanha- ja nuorsuomalaisten yhdistyessä yhtenäiseksi puolueeksi kokoomuslaiset edeltäjämme asettivat tavoitteekseen lujan valtion rakentamisen. Sellaisen valtion, joka yhteiskuntana pystyisi estämään yhteiskunnan jakautumisen, täten turvaten kansallisen yhtenäisyyden.

Toivo ei ole vain abstrakti käsite; Se on tekoja. Politiikan saralla teemme valintoja, jotka varjelevat vapauttamme ja rakentavat oikeudenmukaisuutta. Päätöksemme kantavat kauas tulevaan seuraaville sukupolville, niin kuin meidän esi-isiemme valinnat ovat kantaneet itsenäisyyden meille.

1930-luvulla, kun kommunismin pelote oli vahvimmillaan, Kokoomus puolusti määrätietoisesti kansallista yhtenäisyyttä ja oikeusvaltioperiaatetta. Samalla, maltillisuuden linjalla, puheenjohtaja J. K. Paasikivi teki selvän pesäeron radikaaleihin liikkeisiin ja suuntasi katseemme kohti pohjoismaista yhteistyötä ja rauhanomaista kehitystä. Tämä ei ollut vain ideologinen valinta, vaan vastuullinen päätös Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Hyvät juhlavieraat,

Kerta toisensa jälkeen evakkojen tarinoita kuullessani ja lukiessani sydämeni särkyy. Etenkin ennen – pienenä poikana – minun oli hankala käsittää näiden ihmisten kokemaa tuskaa, uhrauksia ja pelkoa. Tänä päivänä monet kanssanuoreni kokevat samanlaista pelkoa. Pelkoa kotinsa, isänmaansa ja läheistensä puolesta.

Meidän ei kuitenkaan tule lannistua. Jos voimme jotain oppia menneiden sukupolvien suomalaisilta, oppikaamme toivosta. Toivosta, jonka ansiosta suomalaisten sisukkuus vei meidät läpi vaikeiden aikojen. Radikaalista toivosta, josta poiki pahan sijaan yhtenäisyyttä pirstaleiksi pommitetussa yhteiskunnassa. Toivosta, joka lopulta johti Suomen ansiokkaaseen uudelleenrakentamiseen ja nykyiseen maailmanluokan yhteiskuntaan.

Tämän entisaikain radikaalin toivon ansiosta sukupolvellani on vapaus toivoa parempaa huomista. Meillä on vapaus unelmoida, mutta myös toteuttaa unelmiamme. Tärkeimpänä kuitenkin näen mahdollisuuden; Mahdollisuuden rakentaa Suomea ja suomalaisuutta seuraaville sukupolville, aivan kuten Te ja Edeltäjänne, olette tehneet.

Tulevaisuus on aina tuntematon. Kuitenkin sotiemme sukupolvi näytti meille, miten tämän tuntemattoman voi kohdata äärettömällä rohkeudella ja toivolla. Radikaali toivo on juuri sitä, mitä tämän päivän Suomi ja maailma tarvitsee. Se on uskoa siihen, että vaikeuksista voidaan nousta; Uskoa siihen, että eroista huolimatta löydämme yhteisen sävelen. Se on uskoa siihen, että jätämme maailman jäljessämme parempana, kuin millaisena sen löysimme.

Kanssasuomalaiset,

Eilen Raision lukion juhlasalin tyynessä ja arvokkaassa hetkessä saimme lausua Vapauden viestin vastaanottaessamme seuraavat sanat, jotka näen eritysen soveliaiksi myös tähän tilaisuuteen:

Otamme tämän viestin vastaan ja samalla ilmaisemme kunnioituksemme ja kiitollisuutemme sotaveteraaneille ja kaikille, jotka ovat luoneet meille tämän vapaan, hyvän maan. Lupaamme pitää hyvää huolta toisistamme ja tästä maasta, niin että seuraava sukupolvikin voi iloita itsenäisestä Suomesta. […]

Vaikka me nuoret olemmekin tulevaisuus, pitää muistaa myös menneisyys. Me olemme valmiita takaamaan tulevaisuudessakin, ettei sotiemme sankarien muisto himmene koskaan. Olemme valmiita hoivaamaan jäljessänne tätä kullankallista isänmaatamme. Aiomme pitää huolen suomalaisuudesta ja siihen kytkeytyvästä laajasta kulttuuriperinnöstämme. Emme saa ikipäivänä unohtaa, miten meidän puolestamme suomalainen sisu näytettiin koko maailmalle.

Kaikki Te,

Jatkakaamme Suomen, isänmaamme puolesta henkensä uhranneiden perintöä. Olkaamme kiitollisia siitä, että saamme elää vapaassa ja rauhasta nauttivassa yhteiskunnassa – ne kun eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Saanen päättää puheeni ajatuksia ja toivoa herättelevään sitaattiin sotaveteraani Hannes Tuoviselta:

Tuntematon ei kuole milloinkaan!

Hannes Tuovinen Ylen haastattelussa veteraanien omassa itsenäisyysjuhlassa

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää!